Kirjoittelin tänne muutama päivä sitten postauksen koskien meidän ensimmäisen yhteisen asunnon ostoa. Kuinka tämän asunnon kanssa sitten kävi? Meille oli varattu yksityinen asuntonäyttö illalle kello 18.30. Lounastauolla sain puhelun välittäjältä, että asunnosta on annettu jo kaksi tarjousta, joista toinen on voimassa vain kello 18.00 saakka. Saman puhelun aikana välittäjä kysyi, että pääsisimmekö asuntonäyttöön aikaisemmin, jotta voimme tarjota asunnosta vielä saman päivän aikana mikäli haluamme. Voin kertoa, että silmissä sumeni ja ruoka meinasi mennä väärään kurkkuun lopetettuani puhelun. Ai viiden tunnin sisään meidän tulisi tehdä ensimmäinen tarjous asunnosta jota emme ole edes vielä nähneet? Meillä oli suunnitteilla, että näytön jälkeen tutustuisimme vasta kunnolla asunnon asiakirjoihin. Olimme edellisenä iltana hieman selailleet julkisia dokumentteja asunnosta ja tehneet muutamia laskelmia, mutta sen tarkemmin emme olleet vielä kerenneet perehtymään asunnon asiakirjoihin ja dokumentteihin.
Saatuani kiinni poikaystäväni (joka oli samanaikaisesti golf-kisoissa) mietimme kuinka tulisimme menettelemään asunnon kanssa. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme mennä asuntonäyttöön heti työpäiväni jälkeen ja tehdä vasta asuntonäytössä ratkaisut koskien asuntoa ja mahdollisen tarjouksen jättämistä. Päästessämme asunnolle näytön piti välittäjän sijaan myyjä mikä oli mielestäni kiva ratkaisu. Näyttö sujui kaikin puolin mukavasti ja kerroimme harkitsevamme tarjouksen jättämistä.
Näytön jälkeen noin kello 17.50 soitimme välittäjälle ja kerroimme olevamme kiinnostusta asunnosta ja jättävämme tarjouksen. Olimme kiireellä selanneet asunnon asiakirjat läpi ja olimme melko varmoja tarjouksen jättämisestä. Puhelun aikana selvisi, että mikäli haluamme asunnon tulee meidän lunastaa myös autohallipaikka, joka maksaa 20 000 euroa. Samanaikaisesti välittäjä kertoi hänelle tulevasta puhelusta ja kertoi soittavansa meille myöhemmin. Kello 18.05 välittäjä soitti meille ja kertoi myyjän hylänneen toisen ostajan tarjouksen, sillä se oli hieman pyyntihintaa alhaisempi. Tämä antoi meille pienen huilaustauon, sillä nyt voisimme miettiä tarjouksen jättämistä rauhassa – tai ainakin seuraavaan iltapäivään saakka. Toinen tarjous oli nimittäin voimassa vain seuraavan päivän ajan. Tämä tarjous oli kuulemma täyden rahan tarjous, mutta muutamilla ehdoilla. Illan aikana aloimme toden teolla lukemaan asunnon asiakirjoja ja miettimään meidän jättämää tarjousta. Mikäli haluaisimme asunnon tulisi meidän tarjota asunnosta täysi hinta, lunastaa 20 000 euroa maksava autohallipaikka ja jättää tarjous ilman ehtoja. Samalla pohdimme myös valinnaisen vuokratontin lunastamista, joka olisi maksanut noin 48 000 euroa. Ajattelimme, että mikäli teemme tällaisen tarjouksen myyjälle tulisimme saamaan asunnon. Oi kuinka väärässä olimmekaan.
Seuraavana päivänä koko aamupäivän mietin asuntoa ja tarjouksen jättämistä. Vaikka olimme puhuneet poikaystäväni kanssa tarjouksen jättämisestä oli tilanne hyvin jännittävä. Olin edellisenä iltana nukkunut vain pari tuntia, sillä mietin koko yön asuntoa. Pohdin nimittäin koko yön, että onko asunto nyt meidän unelmien asunto vai ei? Onko meidän järkevää ostaa asunto nyt vain yhden asuntonäytön perusteella joka sekin kesti vain alle 30 minuuttia? Onko meidän järkevää lähteä tarjoamaan pyydettyä hintaan, sillä tuttujen asuntovälittäjien mukaan asunnosta pyydetty neliöhinta on jo normaalia korkeampi. Onko asunto meille se oikea vai tulemmeko löytämään vielä paremman asunnon? Mitä jos emme tarjoa asunnosta, niin tulemmeko enää löytämään toista yhtä hyvää asuntoa?
Mielessäni oli tuhat kysymystä kun lähdin töistä kotiin. Vielä kotona pohdimme yhdessä tarjouksen jättämistä ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että jätämme tarjouksen asunnosta. Sekaisin tuntein avasimme tietokoneen ja jätimme tarjouksen sähköisesti. Minkälaisen tarjouksen sitten jätimme? Teimme asunnosta täyden tarjouksen, lunastaisimme autohallipaikan sekä valinnaisen vuokratontin. Ehtoina meillä oli, että tarvitsisimme asunnon heinäkuun jälkeen. Asuntonäytössä myyjä kertoi meille, että korkeimman tarjouksen tehnyt ostaja saisi asunnon ja he pystyisivät lähtemään asunnosta jo heinäkuun puolessa välissä. Siten ajankohdalla ei olisi väliä. Vaikka asunto ei alunperin ollut tarjouskaupan kohteen oli asunto juuri muuttunut sellaiseksi kohteeksi.
Tarjouksen jätettyä jäimme jännityksellä odottamaan. Menisikö tarjous läpi, olisimmeko ensiasunnon ostajia vai joudummeko pettymään? Olimme sopineet samalle illalle menoa ystäväpariskunnan kanssa ja juuri kun olimme ruokakaupassa ostamassa illaksi tarvikkeita saimme välitysfirman asiakaspalvelijalta puhelun, että asunnosta oltiin tarjottu 2000 euroa enemmän ja tarjous umpeutuisi alle kahden tunnin päästä. Puhelun aikana selvisi, että voisimme lähteä korottamaan tarjousta mikäli haluamme. 15 sekuntia kestävän puhelun jälkeen katsoimme toisiamme tyrmistyneenä hedelmäosastolla ja jäimme pohtimaan mitä tekisimme. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme lähteä korottamaan meidän tarjousta myös 2000 eurolla, vaikka jo asunnon lähtöhinta oli jo ennestään korkea.
Kaksi tuntia kului todella nopeasti, sillä kahden tunnin aikana saimme kolme puhelua asiakaspalvelijalta. Näiden puheluiden myötä lähdimme korottamaan tarjousta vielä useammalla tuhannella eurolla. Autossa olimme päättäneet meidän kipurajan, joka jo ylittyi… Noin 15 minuuttia meidän viimeisestä tarjouksesta saimme puhelun samaiselta naishenkilöltä. Jännityksellä vastasimme puheluun, joka alkoi hyvin… Meidän tarjous oli kuulemma korkein, mutta toisen ostajan ehto parempi. Toinen ostaja antaa myyjän asua asunnossa vuoden loppuun saakka. Mikäli korottaisimme meidän tarjousta vielä 5000 eurolla saisimme asunnon – päätös tulisi tehdä 30 sekunnissa, sillä tarjous umpeutuisi. Jäimme tuijottamaan toisiamme hölmistyneinä ystäväpariskunnan luona ja yritimme nopeasti tehdä päätöksen puhelimen ääressä. 10 sekunnin mietinnän jälkeen korotimme meidän tarjousta vielä 2000 eurolla 5000 euron sijaan ja sanoimme naispuoliselle asiakaspalvelijalle puhelimessa, että venyttäisimme muuttoa elokuun puolelle heinäkuun sijaan. Puhelun loputtua saimme noin 3 minuutin päästä tekstiviestin, joka kuului näin: ”Kaupankäynti kohteelle x on sulkeutunut. Tarjouksesi ei valitettavasti voittanut ja asunto myytiin toiselle”.
Voin kertoa, että jäimme molemmat melko sanattomaksi saadun tekstiviestin jälkeen. Tuntui jotenkin todella epäoikeudenmukaiselta koko prosessi. Uskoimme vahvasti siihen, että korkein tarjous voittaisi tai näin meille monta kertaa sanottiin. Olisi ainakin ollut kiva tietää hieman missä mennään tai että paremman ehdon antaja tulisi lopulta voittamaan asunnon itselleen vaikkakin tarjous olisi alhaisempi. Missään vaiheessa meille ei edes kerrottu, että tämä tarjous tulisi olemaan meidän viimeinen tarjous ja tämän jälkeen emme saisi enää korottaa sitä.
Täytyy kyllä sanoa, että oli mielenkiintoista seurata koko asunnon ostoprosessia vierestä, sillä kaikki oli meille uutta – olihan kyseessä meidän molempien ensimmäinen omistusasunto. Nyt näin jälkikäteen mietittynä olisimme tehneet muutaman asian eri tavalla. Vaikka lopulta emme saaneet tätä asuntoa itsellemme, emme jääneet harmittelemaan kovin pitkäksi aikaa. Meillä oli nimittäin yksi asunto jota emme saaneet pois mielestä.
Tästä asunnosta lisää seuraavissa postauksissa! ♡
Leave a Reply