Hei ♡ Tällä kertaa kirjoittelen teille asiasta, joka muutti ainakin jokseenkin meidän elämää alkusyksystä. Ostimme nimittäin unelma-asunnon Helsingin keskustasta! Kirjoittelin teille muutama kuukausi sitten tuosta ensimmäisestä asunnosta, josta teimme silloin tarjouksen. Vaikka tarjouksemme oli suurempi kuin kilpailijan, emme saaneet silloin tuota asuntoa. Toisella tarjoajalla oli paremmat ehdot ja hän antoi myyjän asua asunnossa vuoden loppuun saakka, kun taas meidän tuli muuttaa asuntoon viimeistään noin kahden kuukauden sisään ostohetkestä. Tuolloin pettymys oli aika suuri, sillä olimme jo asennoituneet kyseisen asunnon ostoon. Olimme valmiita myös tarjoamaan yli pyynnin, joka kertoi toiveesta saada tuo asunto. Muistan puhuneeni perheeni kanssa silloisesta pettymyksestä, jolloin äitini muistutti muista vapaista asunnoista markkinoilla. Päivitin tuolloin samana päivänä uuden haun Oikotielle ja aloitimme alusta asunnon etsimisen.
Kello oli hieman päälle kymmenen illalla, kun törmäsin yhteen hyvin kauniiseen, ja jokseenkin omaperäiseen asuntoon Oikotiellä. Itseasiassa tuo asunto oli tullut eteeni jo aikaisemmin, mutta olimme hylänneet sen muutaman eteen tulleen seikan vuoksi. Ensimmäisellä kerralla esittelin asunnon puoliksi vitsillä poikaystävälleni, joka muutaman kuvan katsottuaan ei niin innostunut asunnosta. Asunto oli hieman toista ääripäätä kuin edellinen kohde, josta olimme juuri viikko sitten tehneet tarjouksen. Poikaystäväni mielestä emme myöskään tarvinneet kahta takkaa, josta nykyään heitämme vitsiä. Kuitenkin toisella kertaa jäimme molemmat katsomaan asunnon kuvia pidemmäksi aikaa, ja myös poikaystäväni alkoi kiinnostumaan asunnosta.
Seuraavana päivänä meillä oli asuntonäyttö Runeberginkadulla yhdestä kolmiosta. Olimme molemmat melko innoissamme tuosta asunnosta, sillä kuvien perusteella tuo kohde näytti hyvin potentiaaliselta. Heti kuitenkin astuessa sisään tuohon asuntoon, ei kohde oikein vastannut odotuksia. Asunto oli hyvin pimeä, sillä puut peittivät kokonaisuudessaan näkymän sisäpihalle. Asunnon WC oli myös niin pieni, ettei toinen meistä mahtunut huoneeseen ilman oven jättämistä auki. Asunnon pohjaratkaisu oli myös hyvin outo loppupeleissä, jonka vuoksi emme kiinnostuneet tuosta asunnosta. Näytön jälkeen jäimme keskustelemaan välittäjän kanssa asunnon etsimisestä ja kriteereistä. Pienen keskustelun jälkeen välittäjä kertoi yhdestä hänen vapaana olevasta kohteesta, jonka hintaa myyjä oli juuri laskenut 20 000 eurolla. Katsoimme toisiamme poikaystäväni kanssa ja totesimme kovaan ääneen tämän asunnon olevan juuri se asunto, jonka ilmoitusta olimme katsoneet jo muutaman kerran. Tässä vaiheessa jokin jännä tunne valtasi koko kropan ja jäin pohtimaan tuota asuntoa.
Sovimme seuraavaksi päiväksi jälleen saman välittäjän kanssa nopean asuntonäytön tähän 1910-luvulla rakennettuun Jugend-tyyliseen asuntoon. Heti jo porraskäytävään astuessa tuo edellisenä päivänä koettu jännä fiilis vain vahvistui. Astuessa sisään asuntoon tiesin tuon kohteen olevan se ”oikea”, vaikka emme olleet nähneet vielä koko asuntoa kokonaisuudessaan. Ihastuin kuitenkin heti asunnon valoisuuteen, joka tulvi isoista ikkunoista sisään. Asunnossa oli myös vanhat puiset valkoiset lautalattiat, korkea huonekorkeus, erillinen kylpyhuone ja WC, avokeittiö, pieni erillinen huone makuuhuoneen ja olohuoneen lisäksi, sekä 100-vuotta vanha oleva takka ja kakluuni. Itseasiassa näytön jälkeen poikaystäväni innostui ehkä enemmän asunnosta, sillä itseäni alkoi jännittämään näin ison rahasumman laittaminen kiinni yhteen kohteeseen – vaikka omistusasunnon ostaminen vuokra-asunnon sijaan on hyvin järkevä ratkaisu. Pienen pohdiskelun jälkeen aloimme tosissaan miettimään tätä kohdetta meidän ensiasuntona. Oikeastaan kaikki muut ulkoiset seikat alkoivat hipomaan täydellisyyttä, jolloin jäimme pohtimaan tämän kohteen niitä ”ei niin hyviä” asioita. Mitä nämä asiat sitten olivat?
Asunto ilman hissiä (meidän asunto ylimmässä, eli viidennessä kerroksessa), sekä tuleva putkiremontti asuntoyhtiöön.
Välittäjä kertoi näiden asioiden ajaneen monet kiinnostuneet samantien pois. Täysin ymmärrettävää… Onhan nämä todella isoja asioita, ja saattavat loppupeleissä nostaa asunnon hintaa huimasti. Kuitenkin tuon 15 minuutin pituisen näytön aikana selvisi monta tärkeää asiaa, joita aloimme selvittämään heti enemmän kotiin päästyämme. Voisimmeko asua hissittömässä asunnossa? Periaatteessa kyllä, mutta hissi olisi varmasti jossain kohtaa elämässä hyödyllinen. Pienen selvittelyn aikana selvisi, että tuo kyseinen asunto on rakennusperintölailla suojeltu kohde, jonka vuoksi hissin rakentaminen asuntoon vaatisi museovirastolta luvan. Tiedon jälkeen soitimme isännöitsijälle ja aloimme kysyä tuosta hissin mahdollisesta rakentamisesta taloyhtiöön. Puhelun jälkeen selvisi, että hissi on hankesuunnittelussa ja museovirasto olisi mahdollisesti hankkeessa mukana. Hissin rakentaminen tulisi kustantamaan jokaiselle osakkaalle, mutta toisaalta hissi kasvattaisi asunnon arvoa ja toisi mukavuutta. Selvitettyämme hissin tilanteen, aloimme etsimään tietoa tuosta tulevasta putkiremontista. Ihmettelimme kovasti asuntonäytössä, että miksi asunto oltiin juuri remontoitu laadukkailla materiaaleilla, jos kerran kohde räjäytettäisiin täysin putkiremontin yhteydessä. Jälleen ”pienen” selvittelyn ja useiden puhelujen jälkeen saimme selville, että edellinen osakas oli tehnyt remontin yhteydessä täysin kaikki vaadittavat toimenpiteet (sähkönnousut- ja laskut sekä putket yms.) sekä kylpyhuoneeseen että keittiöön, jolloin näihin ei tarvitsisi koskea putkiremontin yhteydessä. Ainoastaan WC-tila tulisi remontoida. Toisaalta vaikka edellinen osakas oli dokumentoinut vaihe vaiheelta jokaisen remontin vaiheen urakoitsijan toimesta, ei isännöitsijä voinut antaa meille kirjallista ”hyväksyntää” siitä, että kylpyhuoneeseen ja keittiöön ei koskettaisi putkiremontin yhteydessä. Kaikki dokumentit ja remontit tulisi vielä hyväksyttää pääurakoitsijalla kilpailutuksen jälkeen. Vaikka kaikki näytti hyvältä useamman ulkopuolisen alan ammattilaisen konsultoinnin jälkeen, emme saaneet täysin tuota haluttua ”mustaa valkoisella” vastausta. Meidän mietittäväksi jäi, että otammeko riskin asunnon suhteen vai mitä tekisimme? Mikä saattaisi olla pahin skenaario, mikäli kaikki menisi juuri päinvastoin mitä olimme ajatelleet?
Seuraavana päivänä kävimme katsomassa asuntoa vielä toisen kerran nopealla aikataululla ja teimme ostopäätöksen hyvin nopeasti. Meidän pitää saada tämä asunto. Olimme päättäneet ottaa riskin asunnon suhteen. Mikäli kaikki menisi hyvin, asunnon ostaminen olisi myös arvonnousun kannalta hyvä päätös. Ostotarjouksen jättäminen ja kaikki siihen liittyvä oli jälleen hyvin hermoja raastavaa, sillä tällä kertaa asunto olisi juuri se asunto, jossa näkisin meidät asuvan.
Lopulta jännittävien tuntien jälkeen oli myyjä hyväksynyt meidän tarjouksen. Hetken jo pelkäsimme myyjän vetävän kohdetta pois markkinoilta, sillä hänellä ei ollut mikään polttava tarve myydä asuntoa. Se mikä fiilis valtasi koko kehon tuon ostotarjouksen hyväksymisen jälkeen oli ihan mieletön! Olin aina haaaveillut Jugend-tyylisen asunnon ostamisesta Etelä-Helsingistä ja nyt tuo unelma kävi toteen. Tietenkin oman asunnon ostaminen vaati meiltä molemmilta kovaa työtä, mutta unelmat on tehty toteutettaviksi. Tänne blogin ja YouTuben puolelle on tulossa paljon kaikkia postauksia ja videoita koskien tuota asuntoa. Olen jo tehnyt muutaman muuttovlogin, jotka pääset katsomaan YouTube – kanavaltani täältä.
EDIT // Saimme vihdoin ja viimein viestiä tuon putkiremontin suhteen ja voi kuinka onnellisia olimme viestistä.
Viesti kuului näin: “Vuonna. 2020 tehty remontti on huomioitu urakkasuunnitelmissa. Ko. Asunnon osalta vain WC-tila uusitaan, kph ja keittiö säilytetään. Eli tämä asia ok. Mikäli halutaan tästä poiketa, tehdään osakasmuutos”.
Ihanaa sunnuntaita ♡
Leave a Reply